On se jännä miten paljon mielenkiintoisia asioita näkee kun ajelee pikkutietä kahden hijaisen paikkakunnan väliä.

Ajelin pitkät tovit mutkaista tietä myöden paikkakuntaan nähden pitkässä autoletkassa jättiläismäisen jääkaappi-pakastin yhdistelmän perässä. Merkistä en ole ihan varma mutta näytti pahasti volkkarin LT:ltä. Kuski osoitti reipasta urheiluhenkeä vetämällä vielä ihan yhtä vanhaa ja isoa asuntovaunua takalistossaan. On se vaan ällistyttävän vahva auto. Pystyy niin tolkutonta letkaa autoja vetään perässään kymmeniä kilometrejä.

Siinä huimaa kuuttakymppiä ajellessani näin valkoisen muovituolin tien vieressä, ihan keskellä ei mitään. Ei taloja, bussipysäkkiä, ei mitään. Mietin onko siinä mahdollisesti Ylisen "Morjestajamiehen" virkaveljen passipaikka. Kuvittelin että tyyppi istuu siinä puutarhatuolissaan tien vieressä ja tökkää lapasen pystyyn jo valmiiksi kun kuulee mutkan takaa lähestyvän auton äänen. Varmaan kahvitunti menossa kun ketään ei näkynyt.

Eilen huomasin muutenkin että on vissiin ihmiset alkaneet vaihdella kesärenkaita autoihinsa. Kannattaa tarkistaa miten ne pultit on väännetty kiinni. Varmasti ainakin yksi uudenkarhean farmarimersun kuski muistaa pitkään.

Töistä kotimatkalla ollessamme ajeltiin rempan alla olevaa ohitustietä pitkin. Perjantairuuhka, jonoa riitti molempiin suuntiin. Vauhti oli kuitenkin ihan mukava, siinä reilusti yli kuudenkympin, oli toivoa kotiinkin asti pääsystä sen vuorokauden puolella. Edellä ajeli tyylikäs hopeanharmaa kravatti-mersu, vetäen isoa kuomullista peräkärryä. Hetkessä auringonpaisteen sumensi hirveä pölypilvi ja sen seassa hyppi kolmiloikkaa kyseisen auton vasen takarengas. Tukka pystyssä katsoin miten rengas otti vauhtia ja viimeiset voimanrippeensä kooten hyppäsi vastaantulevan sitikan nokan yli väistäen vain hiuksen hienosti tuulilasin ja sen takana istuvan kuljettajan. Omat jarruvalot tietty jo paloivat kun jalkapuoli mersu kärryineen etsi sopivaa pysähtymispaikkaa mistä tahansa, mutta hyökkäyksen kohteeksi joutunut sitikkakuski jatkoi matkaansa kuin mitään ei olisi juuri vilahtanutkaan nenän edestä. Kohdalla huomasinkin miksi, kaverilla oli vuosisadan makein haukotus meneillään ja ilmeisesti silmät kiinni.

Pelottava ajatus, mutta ehkä hänen kannaltaan sillä kertaa hyvä juttu. Säästyi housupyykiltä.

Ajelkaahan ihmiset ihmisiksi ja muistakaa turvavälit! Sano yks Enska.