Se on sit siinä, sano. Pikkuiset hurjat tytöt lopultakin täällä, pesälaatikossa.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt niinkuin toivoin, aavistelin jonkin olevan pielessä kun puoliltapäivin tuli muutama supistus, puolen tunnin kuluttua siitä tuli sikiövesi, ja poltot loppu siihen. Ei auttanu liikuttelu, ei odottaminen, ei soitto omalekurille, ei liikuttelu ja odottelu taasen. Sitten lopulta kokeilin Fergusonin refleksiä, ei mitään vaikutusta.

Soitto päivystävälle, ja kiireesti klinikalle. Luojan kiitos tällä kertaa uskoin vaistojani, vaikka vakilekuri kehotti vielä odottelemaan rauhassa. Oltiin juuri ajoissa, yksi istukka oli jo osittain irti, ja pentu vaarassa menehtyä. Oksitosiinia ei voinut antaa, kohdun suu ei ollut kunnolla vielä auennut. Kalkki sai aikaan hienoista muutosta, mutta ei läheskään tarpeeksi. Siispä keisarileikkaukseen.

Tässä vaiheessa mietin jo koko helvetin kasvatusideologiaa, miksi ihmeessä ihmiset ryhtyy tähän, kun tästä ei seuraa kuin huolta, surua ja murhetta?

Onneksi tajusin/muistin ottaa mukaan lämpölaukun, pari litteää mehupulloa kuumaa vettä varten ja nipun pyyhkeitä. Huom, nää oli jo valmiina odottamassa, jotenkin aavistelin että niille olisi käyttöä.

Leikkauksella syntyi neljä mustaa tyttöä, oli siinä hermoissa pitelemistä kun pentuja kiikutettiin salista meille kuivattavaksi ja lämpölaatikkoon sovitettavaksi. Olin varustautunut jo henkisesti siihen että yhtäkään pentua ei tuotaisi, kaikki olisivat ehtineet jo kuolla. Matti oli kauhuissaan kun senkin piti ottaa pentuja vastaan ja alkaa hieroa niitä kuiviksi ja kiljuviksi. Olin ilmeisesti niin pihalla koko tapahtuneesta, että ihmettelin ensimmäistä pentua kuin avaruusoliota, siinä oli ilmeisesti jotain desifiointiainetta joka oli mustaa. Mä ihan oikeasti mietin hetken lähteekö näistä tosiaan väri? Eikä tullut muuten yhtäkään enkelipentua, kaikki selvisivät ainakin tähän asti, sekin jonka istukka oli jo melkein irti.

Klinikalla koitettiin saada lapsia imemään, sitten kun Hetaan tehty uusi oviaukko oli suljettu. Meinasi iskeä epätoivo, kun kukaan ei suostunut tarttumaan nisään kiinni, vaan yritti sitkeästi ihan jonnekkin muualle. Ell lohdutti että tää on ihan normaalia sektioidulle nartulle ja pennuille, nyt kun lähes koko masu oli ajeltu karvoista, niin pennut eksyvät matkalla helpommin. Ne kun hakeutuvat paljaan ihon ja karvojen välimaastoon, kestäisi hetki saada ne hoksaamaan missä se baari oikeasti on.

Polttoheikkouden syyksi ell piti aika varmana sitä, että Hetan kohtu oli niin ääriään myöden täynnä, että se ei kertakaikkiaan pystynyt supistelemaan. Sama juttu jos pentue olisi ollut ylisuuri. Nyt vain lapset olivat niin turkasen isoja, että seuraus oli sama.

Hetan heräillessä tokkurastaan oli se aivan ulkona tapahtuneesta. Tehdessämme lähtöä likka suunnisti ovelle eikä edes morjestanut mennessään. Vaikutti tuumaavan että huolehtikaa te noista öttiäisistä, ei ne ainakaan mun ole. Olemus oli kuitenkin huomattavan keventynyt, sillähän oli jopa vyötärö! 

Hetken näytti siltä että Heta ei hyväksy pentujaan, vaan aikoo paeta paikalta kauas ja nopeasti. Pentujen imemään saaminenkin tuotti aika paljon päänvaivaa. Ja jatkossakin syömistä pitää vahtia kun Heta ei ole vielä ihan vakuuttunut siitä että nämä kääröt on hänen. Tässä vaiheessa kävin kylppärissä itkemässä ja ruokkimassa muun lauman. Matti vahti pentuetta ja Hetaa, ja kun tulin takaisin kahden ison B:n kanssa, (Burana ja Battery) Heta makasi pää pentukasan keskellä ja tutki lapsiaan.

Juurikin äsken jokainen tyttö sai ihan varmasti masunsa täyteen maitoa, hiukan jouduin edelleen jelppaamaan oikean osoitteen löytämisessä, mutta kun maitoa tihkuva nisä löytyi, tarrasi imukuppi siihen kiinni. Oikeaoppisesti Heta nuoli jokaisen takaliston ja auttoi näin tarpeiden teossa, hetken ininän jälkeen laatikko taasen hiljeni.

Ehkä se tästä, muutamassa päivässä sen näkee miten lähtee sujumaan. Ehkä mä voisin jo pian hieman nukkua, jos vaikka uskaltaisin? Edes pari tuntia?

On tämä ihan uskomatonta. En mä enää ihmettele miksi tällaiseen lähdetään mukaan.



Tässä ihan ensimmäinen kuva uunituoreesta äipästä ja parista tytöstä. Muut mukelot olivat piilossa kauluksen alla. Lisää kuvia sitten kun saan aikaan parempia.