Ei hemmetti, ei tähän aikaan vuodesta saa enää tulla lunta. Jos sitä valkosta ei tule silloin kun pitäisi, ei tartte tulla ollenkaan. Nih.

Silmiä vihloi vietävästi takatukkaan asti kun työnsin nokkani ulos auringonpaisteeseen, X-tuntia hämärässä saunassa 40 watin tunnelmavalaistuksessa saumaten mustia laattoja tummanharmaalla saumalaastilla tuntui taas vaihteeksi hauskalta puuhalta. (vrt. kaksi lämpökynttilää oven pielessä, miksi ihmiset haluaa saunoa pimeässä? Maailman ujoin kansa.) Kummasti silmä tottui hämärähommiin vaikka en mustikkauutetta aamiaisena syökään. Myönnettäköön että oli siellä suihkutilan puolella toinenkin 40W-lamppu. Näki sielläkin sitten jotain.

Kippasin saumausveden hankeen, sinne upposi näkymättömiin.
Siitäs sait, hymisin tyytyväisenä. Ainakin kilo lunta poissa.

Kohtahan sitä pääsee jälkipelloille tätä vauhtia.

Harvinainen työmaa. Vastaavana mestarina ja valvojana toimivat perheen 3,5v tyttö joka laulaa kovaa, korkealta ja nuotin vierestä sekä hänen tosi pieni pikkuveli joka syö kaiken mitä näkee. Ei kävele mutta kiipeilee sujuvasti. En sitten missään kohteessa ole pitänyt niin hyvää huolta mattopuukostani kuin täällä. Kitalakihalkio ei-synnynnäisenä vikana voi kuulemma sattua. En tiedä, en ole kokeillut. Äiskä on opettanut että veistä ei suuhun saa laittaa.

Eilen tyttö julisti äidilleen että oli ihastunut meitin päällikköön. Jep Jep, nuorena se on aloitettava jotta ehtii.