Nyt olen mielestäni tutustunut kovaan koiraan. Nimittäin tuo helkkarin pikkukirviäinen joka tuli meille sijaiskotiin reilu pari viikkoa sitten. Dobberin ja jonkun muun onnellinen sekoitus, yhtä koipea ja korvaa koko koira, mutta muistia ei minkäänlaista. Ei ainakaan ikävistä kokemuksista, minkä totesin tässä pari päivää sitten.

Millainen on kova koira? Monet mieltävät sen järjettömäksi remmirähjäksi, jotkut sellaiseksi joka antaa turpaan kaikille ja poistuu voittajana taistelutantereelta, jotkut tuumaa että se on koira joka pitää tunkeilijat loitolla pelkällä ulkonäöllään. Lähes aina sana "kova" liitetään jotenkin agressiivisuuteen. Höpö höpö. Nyt täytyy tuottaa pettymys kaikille jotka kuvittelevat että heillä on narun päässä egonsa jatke, kova koira.

Kova koira on pässi. Se ei opi virheistään, ei todellakaan muista eikä muistele niitä. Se on just se koira joka tunkee nokkansa yhä uudelleen samaan maa-ampiaspesään, se myös nostaa toisenkin kerran jalkaansa paimenpoikaan. Tai tunkee käpäliään paikkaan missä sattuu aina. Kuten meillä.

Kirviäinen sitten kiilasi etutassunsa meidän verannan kaidepuiden väliin. Alkoi hirveä huuto kun tassu oli jumissa ja siihen varmaan sattuikin aika lailla kun otus yritti vapautua pinteestään. Minä siihen hätiin ja irrotin käpälän, menikö monesta kohdin poikki? Ei vaurioita. Huuto lakkasi heti kun tassu oli vapaa, ja välittömästi kun päästin koirasta irti, se iski saman tassun täsmälleen samaan välikköön ja taas kuului huutoa kun sattui niin helkkaristi. Ja minä taas irrottamaan ja moittimaan pentua; etkö nyt millään usko? Taas päästin koiran pois sylistä, se ryntäsi parin metrin päähän ja kolmannen kerran tunki etuseisottimensa kaiteen väliin. Ja huusi kuin hyeena.

Ei ole todellista. Ja vain sen takia että joku muu meidän koirista juoksi takapihalla pennun näkyvissä vapaana. Koppasin pennun syliini ja kiikutin sisälle oven taakse, olkoon siellä ettei vallan murjo itteään.

Joskus mietin millaista olisi omistaa kova koira? En mä enää ole sellaisesta kiinnostunut. Olisi kyllä mielenkiintoita tietää tuon otuksen luonnetestipisteet aikuisena.

Mistähän tuolle pikkukaverille löytyisi koti? Kuusi koiraa tällä hetkellä saman katon alla on jo melkoinen lauma. Siinä saa oikeasti jo laskea ruokakuppien lukumäärää että tulee oikein. Masi on onneksi lomailemassa  ja pitämässä hauskaa vanhempieni luona, sehän täältä puuttuukin juuri nyt.