Sunnuntai klo 10.00

Hanska mouruaa sinnikkäästi ulos. Ulkona paistaa aurinko ja tuoreen Hiirikissa-nimityksen saaneen kollin vietit halajaa ulkoilmaan hiirijahtiin. Uuden taidon opittuaan kuusivuotias kissanretku olikin kanniskellut kokonaisia ja hieman vähemmän kokonaisia saaliitaan ulkoverannalle esitelläkseen ylpeänä eri lajeihin kuuluvia jyrsijöitä. Niitä olisikin herran mielestä pitänyt ihastella mielellään useita tunteja putkeen, olivathan ne sentään itse metsästettyä riistaa.

Jatkuvaan metelöintiin jo kyllästyneenä isäntä avaa ulko-oven ja toivottaa kissalle hyvää metsästysonnea.

Klo 10.30

Keskeytän tiskikoneen tyhjäämisen kun omat koirat tarhassa räjähtävät raivoisaan haukkuun. Kipaisen olohuoneen ikkunan ääreen ja totean että etupihallehan nuo huutavat kurkku suorana jokainen. Siispä kurkkaan ovesta etupihalle ja totean että pihamme ovat vallanneet ainakin kahdeksan kellanvaaleaa luppakorvaista koiraa. Todellisuudessa koiria olikin vain neljä, mutta hyörinä ja haukunta antoi ymmärtää paljon suuremman koiramäärän olevan kyseessä. Koirien omistajakin oli ehtinyt paikalle, hän kuljetteli niskasta niitä takaisin tielle jatkamaan lenkkiään. En vaivautunut tervehtimään, kun kaverilla näytti olevan täysi työ hallita jostain hyvin kiihdyksissään olevaa koiralaumaa, tuskin edes huomasi minun olevan ovella. Suljin oven ja palaan jatkamaan kesken jäänyttä astioiden järjestelyä.

Klo 10.45

Sydämeni jättää yhden lyönnin väliin kun tajuan että Hanska oli jo ulkona. Hätäinen tarkistus ikkunoista vahvistaa pelkoni; kissaa ei näy. Kysyn vielä Matilta onko Hanskaa näkynyt? Ne koirat varmaan jahtasivat sitä siellä pihalla. Menemme kumpikin ulos huutelemaan kissaa kotiin, vain omien koirien hermostunut haukunta vastaa huuteluihin. Kuljemme talon ympäri edelleen huudellen, tuloksetta. Laajennamme etsintää etupihalle vanhan koiratarhan taakse, sinne missä noutajat innokkaasti pyörivät hetki sitten. Kissasta, joka tottelee kutsuhuutoa paremmin kuin yksikään koira tässä taloudessa ei näy jälkeäkään.

Klo 11.00, ollut kateissa puoli tuntia.

Levottomuus valtaa jo mieltä, puukasat on jo kertaalleen tutkittu, kuusikkoalue tarhan takaa tarkistettu, ainakaan hengetöntä kissaa ei löytynyt. Jospa joku koirista ehti napata kollista kiinni ja se viruu nyt henkihieverissä jossain koirien paluumatkan varrella? Mieleen tulee ajatukset edellistalvelta, Kätsy löysi naapurin kateissa olleen kissan jäätyneenä lumihangesta niskassaan vain yksi puremajälki. Epäilykset kohdistuivat tosin aivan toiseen, sekarotuiseen isoon urokseen joka todistettavasti oli jo saanut riistettyä kertapuraisulla erään kyläläisen kissalta kaikki henget kerralla. Mutta koira on saalisviettinen otus, rodusta riippumatta, herää se vietti hölmömmälläkin kun lauman edellä vilistää selvä saaliseläin.

Klo 11.30, ollut kateissa tunnin.

Olemme edelleen etsimässä kollia pihalla, kun samainen noutajalauma pölähtää jälleen pihaan. Nyt oli tosin kaksi koiraa kiinni, mutta toiset kaksi olivatkin sillä asenteella liikkeellä että jotain oli jäänyt vielä kesken. Koirien isäntä tuleekin myös pyörällään paikalle ja saan tilaisuuden kysyä syökö nuo koirat kissoja? Kuulemma ei, mutta jahtaavat mielellään jos eteen sattuu. Varmuuden vuoksi kysyin että sattuiko sitten eteen kun joku aika sitten tästä ohi menitte? Kyllä sellainen mustavalkoinen katti oli saanut koivet alleen kun oli koiralaumaan törmännyt. Hienosti oli kuuseen kiivennyt, oikeastaan vauhti ei juuri ollut hidastunut kun puu oli tullut vastaan. Olo oli jo hieman helpottunut, kissa siis oli päässyt turvaan. Koirien omistaja olikin pahoillaan tahattomasta kissajahdista, niin minäkin. Aloimme tähyillä puita niska kenossa ja monelta suunnalta. Samalla rauhoitimme hieman huutelua, katti ei varmaan uskaltanut hievahtaakaan missä sitten olikin.

Klo 13.30, ollut kateissa kolme tuntia.

Matti liikkui jo lähialueita pyörällä, tarkistaen ojan pientareita ja huudelleen karkulaista harvakseltaan. Hyvin, hyvin levottomana pakkailin koiranruokasäkkiä auton perään ja noiduin mielessäni kun olin luvannut juuri sinä päivänä käydä kotikotona täydentämässä Masin ruokavarantoja ja syömässä palan veljen synttärikakkua. Ennen ajelemaan lähtöäni Matti huikkasi naapurin autotallin edestä katsomaan santakasassa olevia jälkiä. Tuore kissankäpälän jälki, ei mitenkään kissamaisen kepeästi astuttu, vaan syvä ja suuntana läpitunkematonta ryteikköä oleva tyhjä tontti naapurin vieressä. Hiukan kylmäsi, se oli juuri sama alue mistä Kätsy teki naapurin epätietoisuuden päättäneen löydön. Sekin kissa oli mustavalkoinen kolli. Kutsuin Kätsyn ja Barkin kyytiin, käynnistin auton ja lähdin ajelemaan kohti Parkanoa ajatukset aivan jossain muualla kuin tien päällä olevassa liikenteessä.

Klo 19.00, ollut kateissa yli kahdeksan tuntia.

Takaisin kotiin palattuani näen Matin ilmeestä että ei ole aihetta mutista soittamatta jättämisestä jos katti olisi tullut poissaollessani kotiin. Koko päivän hän oli penkonut omaa ja naapurinkin tonttia, tutkinut kolmattakymmenettä kertaa lautakasat, polttopuupinot, mättäät ja ojanpenkat, kurkannut kasvihuoneen, oman ja naapurinkin. Raottanut heidän autotallinkin ovea vain todetakseen tallin tyhjäksi. Hän oli kiertänyt Hetan kanssa jälkiä ja kehottanut etsimään Hanskaa. Korvat pystyssä tyttö oli ottanut ohjeita vastaan ja alkanut töihin, noutajien jäljet tutkittiin tarkkaan, mutta etsinnän kohde pysyi tiukasti näkymättömissä.

Matti oli sisällä käydessään kertonut vaatekaapissa sikeitä vetävälle Niisku-neidille että isoveikka oli nyt hukassa. Tyttö kuunteli totisen näköisenä, ravisteli itseään ja kömpi ulos kaapista. Jokin isännän olemuksessa sai kisu-neidin niin paljon huolestumaan että tyttö vietti loppuillan ikkunoiden edessä istuskellen ja ulos tuijotellen. Vettäkin oli tullut taivaan täydeltä pariin otteeseen.

Klo 22.00, ollut kateissa yli 11 tuntia.

Hämärä alkaa laskeutua ja kuristava tunne kurkussani kasvaa. Hanska ei ollut milloinkaan ollut ulkona näin myöhään, saati sitten näin pitkää jaksoa ilman että käy ilmoittatumassa välillä. Käyn puolen tunnin välein kutsumassa kissaa, menen suihkuun kun ääneni pettää.

Nukun yön levottomasti, herään muutaman kerran jo siihenkin kun Niisku vuorostaan huutelee kaveria kotiin. Sydäntä särkee kuulla kissan hiljenevän välillä kuin kuuntelemaan vastausta jota ei tule. Taas mieleen tulee muistot siitä kun Hanska jäi yksin Tumpun lähdettyä pilven reunalle, samanlaista kyselevää ja etsivää naukumista kuuntelin monta yötä kun kolli etsi kaveriaan joka ei koskaan palaisi. Nukahdan viimein uudelleen vain herätäkseni jo ennen kellonsoittoa tarkistamaan oliko verannalla ketään.

Maanantai klo 6.00, ollut kateissa yli 18 tuntia.

Laitan etuovelle peiton ja kulhollisen possunsydäntä. Lähdimme töihin, kuljin koko päivän silmä kädessä ja ajatukset taas jossain muualla. Onnistuin loihtimaan itselleni äkäisen noidannuolen, loppupäivän teinkin tuttavuutta mukana olevien punaisten nappien kanssa ja kokeilin toimiko ea-laukussa oleva kylmäpakkaus vielä. Toimihan se, mutta ei juuri auttanut. Odotin kello-kotiinlähtöä kuin lehmä kesää.

Klo 16.00, ollut kateissa yli 28 tuntia.

Ajamme suoraan töistä kotiin, kummallekaan ei tule edes mieleen että jääkaapissa on naudanmahan ja hillopurkkien lisäksi vain valo. Tarkistin ensimmäisenä peiton ja ruokakupin ja totesin ne koskemattomiksi. Itku kurkussa kiersin jälleen pihaa, kasvimaata ja kyselin miksi Hanska ei tule kotiin? Onnuin takaisin sisälle ja aloin jo suostutella itseäni uskomaan että se taisi olla sit siinä se kissa.

Samalla ulko-ovi kävi ja Matti tuli sisälle hoidossa olevan Aino-issikan kanssa. Mies huikkasi ovelta että Hanska on tulossa etuovelle, päästä se siitä ovesta sisälle! Minä ryntään ovelle ja tunnen ruodossani jyrkän vastalauseen minkäänlaiselle äkkinäiselle liikkumiselle. Putoan jo toisen kerran polvilleni saman päivän aikana ja sieppaan samalla kaivatun kissan tiukasti syliini. Kissa on rento kuin viulunkieli, silmät teevadin kokoiset ja olemus ihan julmetun säikky. Turkkikin oli hieman reissussa rähjääntynyt ja tassunpohjat mustuneet. Mutta Hanska oli kotona, ja vielä yhtenä kappaleena! Tiukasta otteesta huolimatta karkurilla ei ollut mikään kiire pois sylistä, päinvastoin kissa tökkäsi terävät kynnet paidan läpi ihoon asti ja iski ankkurit kiinni.

Niisku oli onnessaan kun näki että Hanska oli kotona taas, ensimmäisenä neiti ryntäsi tervehtimään toista puskemalla ja hyrisemällä, sitten vasta tajusi että kolli oli itseasiassa ollut jossain luvattomilla teillä ja aiheuttanut suurta huolta. Niisku päätti antaa silmät pyöreinä istuvalle kollille korvatillikan ilman kynsiä jonka jälkeen käänsi tälle selkänsä ja alkoi mököttämään. Tyypillinen naissukupuolen edustaja, sanoisin.

Pari päivää meni että Hanska jotenkin normalisoitui, ulos ei tosin ole pyytänyt viikkoon. Eikä se sinne tosin olisi päässytkään, ei siinä mitään. Kertomaan se ei ole suostunut missä reilun vuorokauden vietti, sitä voi vain arvailla. Eikä sillä oikeastaan ole väliä, pääasia että lauma on jälleen kasassa.