Tänään taas tuntui siltä että taidan tosissani tykätä työstäni.

Voi elämä miten vaikeita ihmiset joskus osaavat olla! Tein eräälle pariskunnalle uuden kylppärin, siis vesieristin, laatoitin ja saumasin koko roskan. Muut tyypit sitten kalustivat. Tänään heti maanantain ja neljän päivän vapaiden päättymisen kunniaksi kuulinkin mukavia uutisia; asunnon omistaja oli vapun jälkeen heti perjantaina aamusta soittanut päällikölle ja valittanut työn jäljestä. Saumat kuulemma oli täynnä neulanpään kokoisia reikiä! Herraisä!!! 50-100 kpl pieniä reikiä lattiassa, mulle kuulemma pitäisi hankkia parempi työvalaistus.

Ihme juttu, minä nimittäin tarkoituksella konttasin lattiat kahteen kertaan vielä saumaamisen jälkeenkin, ja paikkasin kaikki mahdolliset näkyvät reiät. Tiesin jo aiempien kokemusten perusteella että isäntä on aurinkoakin tarkempi kaikissa merkityksettömissä asioissa, suorastaan neuroottinen.

Kuvitelkaa, asunnossa on ainakin 25 vuotta vanhat kangastapetit edelleen seinissä, ja missään ei näy minkäänlaisia käytön jälkiä. Ei edes tummempaa kohtaa valokatkaisijan vieressä. Aiempaa kylppäriä tyyppi siivosi ja kuivasi pyyhkeellä jokaisen suihkussakäynnin jälkeen vähintään 15 minuuttia. (vrt meillä suihku käännetään kiinni ja annetaan lattialämmityksen hoitaa loput) Sähkökeskuksessa oli oven sisäpuolella talon jokaisesta lampusta oma muistilappu, tarkasti päivämäärät merkattuna milloin lamppu oli vaihdettu ja kauanko kyseinen lamppu kesti. Sekin vuorokauden tarkkuudella.

Tässä vaiheessa huom, kyseessä ei ole arvohuoneisto, vaan tuiki tavallinen rivarin pätkä.

Töihin tulosta sovittaessa kaveri oli lähinnä kiinnostunut siitä onko työmiehillä lämmitettäviä eväitä. Hän oli huolissaan siitä ettei kukaan vain käyttäisi mikroa, se kun on kuitenkin melko henkilökohtainen kodinkone. Sähköt, ilmanvaihdon ja lämmöt kaveri käänsi pois käytöstä, ainoastaan keittiöön ja eteiseen tuli virta. Vessaa sentään sai käyttää, mutta voi armoton mikä määrä suojapaperia iänkaikkisen vanhan sinapinkeltaisen lattiamaton suojana. Vessasta katosi kaikki henkkoht tavarat remontin ajaksi pois, ihan kuin jonkun hammasharjat meitä kiinnostaisi?! Pyyhkeiden tilalle ilmestyi vanha kauhtunut käsipyyhe, ja yläpuolelle teipillä kiinnitetty lappu: Työmiehet. Minä en sitä periaatteesta käyttänyt, en ole työmies.

Jumalaare mikä projekti heillä oli valita seiniin sopivan värinen saumauslaasti. Tuntiin en sitten liikkunut mihinkään kun isäntä mietti sopivia vaihtoehtoja. He halusivat harmaata. Ja minkähän harmaata? Tumma? Vaalea? Keskiharmaa? Antrasiitti? Oikein vaaleanharmaa eli marmorinvalkoinen? Jotain kuitenkin vaaleaa, mutta kuitenkin tummaa, jotain ilmeiseti mustan ja valkoisen puolesta välistä. Sitten valintaperusteeksi isäntä yllättäen keksi valmistajan nimen! He halusivat seiniin Kiillon saumat, he halusivat kannattaa kotimaista. Jaahas, seinälaatat Italiasta, lattia Espanjasta, lattian saumalaasti myös keskieuroopasta. Saunan panelit Virosta. Ja me liputetaan kotimaisuuden puolesta ja halutaan Kiillon saumat seiniin!

Perille tuli kuitenkin saman valmistajan tuotetta kuin lattiaankin, värinä "Manhattan" eli käytännössä juuri sen harmaa mitä he halusivat. Sitten seuraavana aamuna ihmeteltiin suureen ääneen: Oletko sinä Hilja-Maria (nimi muutettu) kuullut puhuttavan jotain manhattanista? Voi v**tu, se on just teidän haluamanne harmaa. Se on jo seinissä, paras kelvata.

Pukuhuoneen ja suihkutilan väliin tuli uusi ovi. Hirveä haloo nousi siitä että ovessahan oli jälki! Siihen oli selvästi osunut joku kakkoskakkosen pää, ovi pitäisi vaihtaa! Kyllä me ymmärretään että kaikkea voi aina sattua kun työkalujen kanssa kuljetaan, ei siinä mitään. Kunhan tuo (pahvi)ovi korjataan. Isäntäväen lähdettyä töihin kävin tarkistamassa vauriot ja rapsutin peukalonkynnellä ovesta liimatahran. Ovi korjattu. Oli siinä naurussa pitelemistä kun vielä seuraavana aamunakin äijä hinkkasi nenällään ovea, kyllä on hyvin maalattu kun mitään ei näy!

Äärimmäisen rasittavaa oli myös se, että tyyppi kyseli multa koko ajan mitä esim sähkömies tekee milloinkin, mitä putkimies jne. Mistä mä sen tiedän? Mä olen laatoittaja, en siis tiedä putkisuutareiden ja sähkösanterien sielunelämästä juuri mitään. Ja heti samana päivänä kun kylppäriin muutin työkaluineni, kysytään milloin pääsee suihkuun? Heti kun löydät jostain toimivan suihkun? Ja jokainen työvaihe piti tarkasti selostaa missä järjestyksessä teen ja mitä ja miksi. Ihan varmasti sillä oli päiväkirja jossain, ainakaan pikaisella silmäyksellä en löytänyt webbikameraa mistään nurkasta.

Aloin pitää ovea kiinni jo heti aamusta.

Ja sitten tuli aika näyttää isännöitsijälle lattian vesieristeet. Kahta minuuttia vaille kun isännöitsijän piti saapua, kuului jo äijä soittavan: Missä olet? Tarkastus oli tyypillinen, ovelta kurkkaus, juu on eristetty. Seuraavaksi kysymys: onko sulla sertifiointia? Joo on. Ei muuta, kiitos näkemiin ja työn iloa. Isännöitsijän lähdettyä tyyppi kävi kuumana, ei edes tarkistanut työlupasi numeroa! Siinähän voisi kuka tahansa sanoa että sertifikaatit löytyy! Kyllä vain, lähtökohtanahan on tosiaan se, että me vain yritämme valehdella ja luistaa joka työvaiheessa. Ja sitäpaitsi se sertifiointi ei ole pakollinen, se on vain vakuutusyhtiöiden suositus.

Lopulta kun kaikki oli lähes paikoillaan, kiuasta myöden, omistaja keksikin että he haluavat siirtää kiuasta 20 cm toiseen paikkaan. Kyllä he maksavat! No aivan varmasti, taas revittiin alimmaisia paneeleita irti.

Ja nyt vappuna tyyppi oli sitten kontannut pitkin kylppärin lattiaa taskulampun kanssa laskien "reikiä" saumoissa. Osa oli kuulemma niin pieniä ettei kunnolla paljain silmin erottanut. Ja he eivät uskalla käydä suihkussa kun se vesi menee niistä reijistä läpi! Neulanpään kokoinen ilmakuplahan on varmasti kellariin asti avoin kuilu. Tavallinen saumalaasti päästää vettä läpi, samoin jotkut laatat. Sen takia siellä on vesieriste, se minkä olen keksityn lupanumeron perusteella sinne läpiköinyt. Päällikkö kuskasi sitten perjantaina saumalaastia talon väelle, saavat sitten viettää viikonlopun olemattomia reikiä paikaten.

Ja viikonloppuna tuli myös pariskunnan poika käymään. Sille oli tullut pää kipeäksi kun saunan panelit haisivat niin pahalle. Lämpökästeltyä haapaa, onhan siinä ominaishajunsa. Ja suihkuseinä oli kiinnitetty kolmella ruuvilla, kun ohjekirja neuvoi käyttämään vain kahta? Huom, paikat mitattu ja merkattu.

Vaikka olenkin jo melko erikoisiinkin ihmisiin törmännyt, ja osaan jo aika hyvin suhtautuakin niihin, tämä kyllä meni yli hilseen. En vain kerta kaikkiaan käsitä miten tuollaisia ihmisiä on olemassa? Mutta eipä näytä kovin onnelliselta tuon tyypin vaimokaan. Sääliksi käy. Mutta kaipa se, että jonkun "kaapin hyllylle ei mitään muuta mahdu kuin tuo sun meikkipussisi", on sen arvoista.

Kaikista surullisenhuvittavinta tässä on kuitenkin se, että vappuvieraana oli myös käynyt henkilö, joka on yli 20 vuotta tehnyt remontteja Tampereen seudulla. Ja se oli kuulemma ylistänyt kaiken työn jäljen erinomaiseksi! Ja tällä perusteella isäntä kiitteli meitä työn tekijöitä "vilpittömästi" hienosta työn jäljestä, sen jälkeen kun oli ensin kaatanut jaskaa niskaan säkkikaupalla.

Oli se hyvä että kieltäydyin ennen vapaille siirtymistä tarjotusta simasta ja munkeista. Kai niistäkin olisi tullut lasku perässä. Varmasti olivat tarkistaneet että vain kahta kertakäyttömukia oli käytetty.

Kyllä se Irwin osasi joskus jotain kiteyttää.
http://www.youtube.com/watch?v=6ViyHm0lFBk&feature=related