Valkenihan se aamu vihdoin. Kyllä mä vissiin jonkinlaisessa torkkutilassa olin yöllä, herätyksiä vain tuli noin puolen tunnin välein. Minä tietysti korva pitkällä kuuntelen jokaista inahdusta ja rapsahdusta.

Puoli kolmelta Heta tuumasi että vahdinvaihdon aika. Mun olis pitänyt mennä istumaan pentulaatikkoon, ja tyttö sit vastavuoroisesti sovittelisi itseään mun tyynylle. Hyppäsikin mokoma sängyn virkaa toimittavalle sohvalle ja alkoi töniä mua pois. Päätin että nyt on sitten hyvä aika ulkoilla kun kerta pesä ei jaksa kiinnostaa juuri nyt.

Sisälle oli kova kiire kuitenkin, hyvä että ei lennossa pissinyt. Takaisin pentujen luo ilman kyselemisiä, tarkistamaan ovatko kaikki tallessa. Jano oli jo kova, lopulta kun vesi alkoi kelpaamaan.

Hieman myöhemmin havahduin taas pennun itkemiseen. Ja kun se ei muutamassa minuutissa lakannut, menin tutkimaan mistä on kyse. Totesin että maitoa ei tule, ja Heta on sen näköinen kuin sillä olisi hankala olo. Klinikalla saatu kipulääke oli lakannut vaikuttamasta. Siispä lääke naamariin, vesihuikka perään ja rauhoittavaa silittelyä ja pientä lypsämistä. Onneksi vain yksi pentu oli herännyt syömään. Hetken kuluttua maito alkoikin laskeutua ja pentu sai masunsa täyteen ja nukahti tyytyväisenä.

Aamulla Matti kysyi onko kaikki kunnossa, pärjättäisiinkö? Ja lähti töihin. (Ei kai tässä ole paljon vaihtoehtoja?)  Jäätyäni yksin lauman kanssa valmistin Hetalle ensimmäisen aterian koettelemuksen jälkeen, illalla kun käännettiin pää tiukasti pois kun tarjosin ruokaa. Hyvin kelpasi, ja helpotus oli suuri.

Olen jo uskaltanut poistua pentuhuoneesta pieniksi hetkiksi, mutta vain silloin kun pennut ovat juuri rauhoittuneet. Eikä Heta ole siitä hätääntynyt.

Täytyy viedä tyttö pesulle kun ulkoillaan seuraavan kerran. Ja vaihtaa pentujen alunen. Alunen kuuluu vaihtaa kerran vuorokaudessa, neuvoi joku ohje. Jestas, mahtaa olla mukavan näköinen jos se on sen vuorokauden paikoillaan. Kyllä meillä taitaa vaihtua puhtaaseen aina kun tilaisuus tulee. Pesukone on aika hyvä keksintö.

Ja toinen loistava keksintö on kauko-ohjattava sitruunapanta. Oiku on saanut multa sellaisen lahjaksi, se on kyllä mainio rauhanturvaaja. Oiku kun johtaa tarhassa "turhan-haukku-kuoroa", saa aloittaja suhahduksen sitruunaa kuonolleen, Oiku hätkähtää ja samalla koko tarha hiljenee! Jesh! Sen laitteen keksijä olis ansainnut se Nobelin rauhanpalkinnon, tavallinen ääneen reagoiva panta kun ei toimi tuolla heleä-äänisellä pojalla.