Tarvis varmaan kirjoitella tänne useammin, kovasti olisi joka päivä asiaa, mutta jotensakin tuntuu että vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja.

Odottavan aika on pitkä. Olen sitten muutamaan kertaan laskenut Hetan vuorokausia, ja aina väärin. Huoh, ei ollu hyötyä lukion laajasta matematiikasta näemmä.

Tällä viikolla pitäisi aika monen järjen mukaan alkaa tapahtua. Tänään on 56 vrk ensimmäisestä astutuksesta, ensimmäisessä masuasukit ovat ilmeisesti saaneet jo alkunsa, ultraus ja toinenkin sellainen varmuuden vuoksi tehtynä kertoi että isoja lapsia tulossa. Lukumäärää mahdoton nyt enää sanoa, ensimmäisessä ultrassa näkyi 4-5 koiran alkua. Karvalasten potkiminen kyllä tuntuu jo selvästi, ja öisin Heta haluaa ehdottomasti nukkua pää samalla tyynyllä mun kanssa. Hieman sen kova kuorsaus korvan vieressä häiritsee.

Siivosin koko kämpän lauantaina, pesin ja lähes desifioin oman valtakuntani huolella, pennut saavat syntyä mun huoneessa. Mulla on pieni aavistus että Heta saattaa kaivata mua luokseen ainakin alkuaikoina. Katsotaan miten Heta-äiti antaa mun poistua paikalta.

Kasasin siis pentulaatikon ja sisustinkin sitä jo valmiiksi, pari pyyhettä ja puhdas lakana. Rohkaisin tyttöä käymään kurkkaamassa ihan hänelle rakennettua pesää, ja Heta teki työtä käskettyä. Alkoi kova petaaminen saman tien, ja minä hymyilen tyytyväisenä. Kunnes tyttö istahti hyvin tukevan näköisesti keskelle laatikkoa, ja sekunnissa tajusin että A-näytteenhän se sinne lorotteli. Ja ei kun peitot pesuun. Epäselväksi jäi, oliko pesän arvosana hyväksytty vai hylätty.

Omia pesäpaikkoja tyttö kyllä katselee arvioivasti, pesäluolaa on karattu kaivamaan naapurin lautakasan taakse jo useamman kerran. Enää ei karkailut onnistu, hihna pitänee siitä huolen. Masin koppia mittailtiin kovasti ja verhoja soviteltiin oviaukkoon, enpä hyväksynyt pesäksi sitäkään.

Toivottavasti kaikki menisi nyt hyvin, eikä yhtään enkelipentua tulisi. Nämä lapset olisivat kovin kaivattuja.