Jokohan sitä olisi aika päivitellä tätäkin osastoa? Nyt on hiukan aikaa kun Heta-mamma pitää tiukasti puntista kiinni eikä mulla ole muuta vaihtoehtoa kuin olla tasan tässä. Läppärin sentään sain hakea pentuhuoneeseen, kiitos hälle siitä luvasta.

Palataanpa hiukan ajassa taaksepäin, tässä on pikkuinen tauko ollutkin vuodattamisessa. (yllättävän paljon aikaa kuluu töissä käymiseen, kotihommiin ja kahdeksan koiran huoltamiseen, tuppaa jäämään netissä istuminen iltamyöhälle)

Mustinkulmaan oli siis suunnitteilla kaksi pentuetta yhtäaikaa, ihanaiselle tytölle Teelikamentten Ilonalle (joka on luvattu jalostuslainaan minulle, suuri kiitos siitä omistajille!) ja kotoisalle kuningattarelle Peikkovuoren Hurja Hetalle. Molempien tyttöjen astutus onnistui teknisesti hyvin, mutta vain Heta tuli tiineeksi. Ilona eli kotoisammin Ronja huijasi meitä kaikkia juoksemalla paljon nopeammin kuin antoi ymmärtää, ja siitä johtuen astutusajankohta ei ollutkaan enää paras mahdollinen. Siispä se tyttö jää odottamaan syksyn juoksua, parempi toisaaltaan niin kun Heta lupasi pyöräyttää ainakin 15 pentua. Ehkä ei ihan niihin lukuihin päästä, mutta on niitä siellä useampi tulossa. Ja jos äitiinsä tulevat, saavat kummasti vipinää aikaiseksi.

Isänä pentueessa on nuori uros Lecibsin Harto, aivan valloittava nuorukainen jonka tapasin ensi kertaa jo sen ollessa puoli vuotias. Arttu on kiltti ja kuuliainen, nöyrä ja rauhallinen, tasoittanee toivottavasti hieman pippurisempaa Hetaa. Mielenkiinnolla jäin silloin odottelemaan terveystuloksia pojalta, ja kun ne näyttivät vihreää valoa, oli päätös hyvin selvä.

Tässä siis istun Hetan vieressä ja yhdessä odotellaan synnytyksen alkamista. Lämmöt ovat jo käyneet alhaalla, ja pesää tehdään innokkaasti, viime yönä sain useamman kerran tassusta kun tyynyt vietiin pään alta ja peitto päältä. Hieman on mammalla jo tukala olo, ihmekös tuo kun masu on aikas... iso.

Tää nyt vain toivoisi että kaikki menisi hyvin, ja Mustinkulmassa olisi huomenna lauma pennuntuoksuisia kääröjä.