...ja kunnolla.

Jälleen kerran olen tielläni risteyskohdassa, polkuja on nyt niin monta että en juuri nyt tiedä mitä valitsisin. Olen miettinyt viime päivinä paljon, aikaa on ollut ihan liikaa siihen puuhaan.

Ensi kerralla luotan vaistooni.

Menetys tuo kuitenkin aina lisää mahdollisuuksia. Mutta miksi minun täytyy päättää aina itse? Eikö joku viisaampi voisi tehdä sitä?

Onneksi minulla on ystäviä. "Leelia Lepotuoleja" joiden niskaan pystyy kaatamaan kaikki mitä oma niska ei kestä.

Lisää aiheesta myöhemmin. Nyt vain tekee kipeää. Ja aion rypeä siinä.

Kunnes taas nostan nenän pystyyn ja valitsen uuden polun mitä seuraan.