Tänään tuo toinen puolisko sai puhelun joka kuulosti alkuun oudolta.

-Matti
-Milla täällä terve!
-No moro moro! (ku kerta tampereella ollaan)
-Mitä sulle kuuluu?
-No ihan hyvää...? (Kukahan hitto tämäkin nyt sitten on...)
-Kiva kuulla! Mä olen kuullut että sulla on nykyään Soneran liittymä... (lause katkeaa päälle puhumiseen)
-No just. Sehän on sit ihan mun oma asia mikä liittymä mulla on, ja se ei sitäpaitsi edes ole se Sonera!
-M-mut k-k-iinnostaisiko silti edullinen tarjous DNA:lta?
-Ei kiitos. Mä olen ihan tyytyväinen tähän nykyiseen.
-No hyvää päivänjatkoa kuitenkin?
-Kiitos samoin.

Hiukan myöhemmin myös minulla soi puhelin.

-Tuula? (vastaan hiukan epäilevästi tuntemattomiin numeroihin)
-Milla täällä terve!
-No terve terve! (Kuinkas sattuikin? Seuraava kysymys onkin sitten mitä mulle kuuluu?)
-Mitä sulle kuuluu?
-(lippiksen läpi lykkää sarvia) Jaa mitä mulle kuuluu? Mä olen tänään kohta kahdeksan tuntia ollut pystyttämässä runkoa yhteen kämppään, taivaalta tulee lunta, räntää ja vettä vuorotellen vaakatasossa, täälon kylmä ku ryssän helevetissä, vaatteet kaikki märkinä ja mun äänellä ei juuri nyt voiteta mitään tangomarkkinoita. Eväinäkin vain kuivia sämpylöitä, ja miten hel**tissä sulla on mun numero, mulla on puhelinmarkkinointikielto! Ja sä sitäpaitsi soitit tässä hetki sitten tänne mun ukolleni. DNA ei kiinnosta, hyvää päivän jatkoa!
-KLIK!-

(no sähän kysyit...?)

Toivottavasti ei ollut sen reppanan ensimmäinen työpäivä.