On se ihanaa kun on jo melkein kesä.

Tänään olinkin onnistuneesti koko päivä ihan pihalla, eikä vapulla ollut mitään osuutta asiaan muuten kuin vapaapäivän osalta.

Tänään kaivoin kolme veivinsä heittänyttä sinilaakakatajaa ylös ja eloon jääneet kaksi siirsin lajitovereidensa viereeen toiseen paikkaan kokeilemaan uudelleen onneaan. Jotenkin tämän tyyppiset rehut tuppaa olemaan meillä kaksivuotisia, ensimmäisenä talvena ne kituu ja toisena heittää henkensä. Nuo siirretyt olivatkin viime kesänä istutettuja katajia, edellistalvena kuolleiden tilalle hankittuja.

Tilalle istutin siis pionin juurakoita, valkoista ja purppuran punaista vuorotellen, yhteensä kuusi uutta alkua. Penkin päähän matalakasvuista liljaa, valkoista ja punavalkoista. Korjasin luonnonkivireunat pääovelle vievältä tieltä (kaikki tosin kulkee meillä kodinhoitohuoneen kautta, suurin osa vieraistakin, ainakin sellaiset jotka ovat käyneet aiemminkin)

Heti aamupäivästä kilahdin tuolle Kepolle, meillä on ajoittain kommunikointiongelmia. Tai voiko olla sellaisessa asiassa ongelmia jota ei kerta kaikkiaan ole...? Joka tapauksessa nyt on taas kaikki ok, ja pihan rakentaminen jatkuu.

Siivosin parit perennapenkit ja tutkailin mahdollisia talvikuolemia. Kaikki taitaa elää, itseasiassa nyt pukkaa paljon piikkejä sellaisessakin paikassa missä ei pitäisi vielä mitään kasvaa. Daaliat alkavat versota kasvihuoneessa, istutin muutama päivä sitten kymmenen daaliaa ruukkuihin, ja laitoin hallansuojaan kasvihuoneeseen. Tänään oli noussut kahdesta purkista jo pienet versot! Jibii!

Perkasin hyötytarhasta rikkakasvit pois, Matin kanssa siivottiin myös mansikkamaa. Leikkasin viime vuonna Seinäjoelta jonkun puutarhajätekaatopaikalta tuomani pensaan alun, tullessaan joutui seisomaan luvattoman kauan juurakko muovipussissa, ja kasvi näytti jo vähintäänkin kuivahtaneelta. Iskin sen kuitenkin multaan koiratarhan taakse, ja kovasti näytti silmua nyt tuuppaavan! Samoin tarhan vastakkaisella kulmalla käpristelevän tuoksuvatukan kuivat varret (eipä siinä juuri muuta ollutkaan) leikkelin pois ja totesin samalla että elossa on sekin, pahalainen. Siihen saa levitä ihan vapaasti, tuleepa hiukan auringonsuojaa vanhaankin tarhaan.

Me ei saada ottaa puita takkaan omasta puupinosta! Jokavuotinen värtäräkkipari tuli taas meille ja valtasi toisen puupinon, edellinen pesäpino kun haihtui savuna ilmaan viime talven aikana. Samasta syystä alkoi Hanska-kollin kesäaresti, pihalle ei ole mitään asiaa ennen loppukesää, kunnes pikkulinnut ovat poikasensa maailmalle saattaneet. Kattelkoot ikkunasta.

Kokeeksi kylvin laatikollisen kehäkukan siemeniä, josko olisi omiksi tarpeiksi ettei tarvitsisi luikkia taas Ylisen puutarhalle hakemaan tuholaiskarkottajia kasvimaalle. Emmää niistä muutoin niin tykkää, ne on vain hyödyllisiä ja siksi suosittuja meillä.

Isommassa chilipuskassa on jo kovasti kukan nuppuja, vielä nypin niitä pois, ei sitä satoa tarvitse ihan vielä alkaa tehdä. Saa sitten kesällä antaa taas ainakin eräälle Ilkulle maistiaisia, viimeksi kyseinen kaveri ei uskonut pientä varoittelua palkojen tulisuudesta vaan heitti kitusiinsa reilun kokoisen palasen jonka seurauksena loikittiin tasakäpälää pitkin kämppää kissojen iloksi muutama tovi. Muitakin chilejä on jo hyvällä mallilla toistakymmentä, joukon jatkona paria paprikalajikettakin.

Kyllä taas tietää miten saa kesänsä kulumaan.

Ja jälkeekin pitäis treenata. Yöllä on hyvää aikaa, koiratkin tykkää viileämmästä kelistä.