Jestas kun aika menee nopeasti. Punnituspäiväkirjasta ja osittain myös siitä että mukelot painaa jo lähes kilon/kirsu huomasin että näillähän on jo ikää 9vrk! Tytöille on jo annettu nimetkin, toivottavasti ne ovat enne. Laittelenpa hiukan myöhemmin nimet ja kuvat, kunhan saisin otettua hiukan tuoreempia otoksia.

Heta on ollut hyvä äiti. Ei ole viime päivinä enää tarvinnut olla huolissaan siitä hoitaako hän tyttöjään vai ottaako ritolat. Hyvin on hoidettu, kun pennut kasvaa noin kovasti. Nyt Heta on alkanut tosin viettää jo aikaa pentulaatikon ulkopuolellakin, käy kyllä tunnollisesti siivoamassa ja ruokkimassa lapset, ja siirtyy hieman viileämmälle paikalle itse kun pennut on taasen nukahtaneet. Jonkun ajan kuluttua voisi jo kääntää tuota lattialämpöä hiukan pienemmälle, olisi Hetankin helpompi olla vaikka tuota takkiaan on jo pois ottanutkin, karva kerrallaan. Mä luulen että Hetaa näkee kehissä seuraavan kerran joskus ensi kesänä, siihen asti ulkoilutan sen täällä umpimettässä ettei kukaan päättele että sillä on kapi.

No ettei puuhat loppuisi kesken, Barkki-rouva järjesti meille tekemistä pyöräyttämällä myös pennut tuohon viereiseen huoneeseen. Kovin näytti helpolta touhulta, ensimmäinen oli jo maailmassa ennenkuin ehdin edes tajuta. Aamukuudelta pukiessani aloin vain ihmetellä mitäs se nyt noin alkoi latkia tuossa. Ensimmäinen poikahan se siinä oli haukkomassa ilmaa ensimmäistä kertaa omiin pieniin keuhkoihinsa. Ja juuri Matti käytti sitä ulkona, ei varmaan kymmentä minuuttia ollut väliä. Hyvä ettei syntynyt samalla kun rouva kävi aamupissillä. Pikku-Hissu.

Luulin loppusaldoksi myös neljää pentua, kaksi narttua ja kaksi urosta. Siinä sitten Barkki huokasi syvään ja alkoi hoitaa uudelleen kaikkia pentujaan läpi. Päättelin että nyt on aika jättää tuore äiskä hetkeksi rauhaan ja soittelin pitkät puhelut kasvistädin eli Barkin omistajan kanssa. Hetken kuluttua menin katsomaan mitä se tyttö siellä jälkikasvuaan kiljuttaa, ja hämmästys oli suuri kun laskin lapsia yhden enemmän kuin edellisen kerran huoneesta poistuessani. Teki mokoma yhden pojan vielä salaa.

Olimme sopineet että Barkki tekee pentunsa täällä kun monien yhteensattumien summana nartun siirto olisi mennyt niin myöhään, että ei haluttu ottaa riskiä että jotain menee pieleen. Ja kun tyttö on meille varsin hyvin kotiutunut, ei nähty mitään kunnon syytä lähteä siirtelemään ketään minnekkään enää tässä vaiheessa. Sitten koko lauma muuttaa kasvikselle kun ovat riittävän isoja siirtoon.

Kuinkahan niitäkin mahtaa tulla ikävä? Mutta ehkäpä siinä vaiheessa jo tuo Hetan tyttökvartetti aiheuttaa niin paljon eloa tähän kämppään että oksat pois. Ihan niinkuin meillä täällä olisi juuri koskaan hiljaista ja tylsää...

Huomasin kyllä tässä viikon jo kotona olleena että kyllä meillä olisi yksi ihminen täystyöllistetty siivooja/koiranhoitaja/pyykinpesijä/ruuanlaittaja. Koirankarvakehrääjäkin saisi lisähommia meiltä, Oiku, Kätsy, Heta, Barkki ja nyt myös Hissu aloittaa karvanlähtöä. Kohta sitä irtokarvaa on koko maailma taas täynnä, ilma sakeaa hengittää. Aamuisin saa kissojen kanssa vertailla karvapalloja, kenellä on komeimmat.