Joskus aikoja sitten kun tuon toisen puoliskon kanssa aloin käydä näyttelyissä minulle tehtiin erittäin selväksi että isäntähän ei kehään mene, kaikkea muuta hän kyllä suostuu tekemään mutta kehään mennään vasta kun Suomi voittaa euroviisut ja helvetti jäätyy.  Euroviisuthan voitettiin jo jokunen vuosi sitten, mutta alakerran jäätymistä on saatu odotella.

Tänään siellä ilmeisesti sitten hileet alkaa rapista nurkissa, kun tuli eteen tilanne että Matin oli pakko ottaa naru käteen ja astella kehään. Siihen tosin tarvittiin kaksi ihmistä hieman avustamaan, eikä mies enää jonosta kehdannut karkuun lähteä sinne jo jouduttuaan.  Kasvattaja-Jukka se vielä siinä kuittaili tyytyväisenä Matille että siitä se nyt lähtee se handlerin ura! Vastausta en kuullut.

Ja hyvin Matti hommansa hoiti, ei voi moittia eikä itseasiassa ole siihen millään lailla varaakaan.

Tähän tilanteeseen siis jouduttiin Tampere KV-näyttelyssä juurikin tänään, ilmoitettuna sinne oli Hissunkissu aikuisiin ja Kirppu ja Karkki pentuihin. Esittäjän kilpailuluokkaan Karkille olin jo tosin etukäteen saanut puhuttua, mutta Karkki olikin sitten ihan toista mieltä vieraasta ihmisestä narun yläpäässä. Eipä normaaleista liikkeistä ollut tietoakaan, suuntana vain jonnekkin pois, aivan sama minne. Sain likan juuri ja juuri lähes normalisoitumaan ennen laatuarvostelua, mutta tyttöparan silmät katsoivat minua anovasti josko hän pääsisi takaisin turvalliseen häkkiinsä? Siihen ainoaan tuttuun ja turvalliseen paikkaan, ainoaan paikkaan mikä haisi omalta kodilta. Pelottava paikkahan tuo pirkkahalli on tottumattomalle pennulle, hirveästi koiria, kaiku moninkertaistaa jokaisen haukahduksen, kovaääniset huutavat tiedotuksia tasaisin väliajoin. Paikoitellen liukas lattia ei yhtään helpottanut tyttöparan elämää. Siispä neliveto päällä kotia kohti.

Laatuarvostelu onnistui kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin, Karkki antoi tuomarin pidellä itseään vaikeuksitta ja paikollaankin seistiin yllättävän hyvin. Koko ajan mietin kuumeisesti kenet laitan likkaa esittämään kilpailuarvosteluun, aikaa siihen ei ollut paljoa.

Kokeiltiin Hissun kasvattajaakin, ei juuri saanut kontaktia. Matti kieltäytyi kysyttäessä. Vertailun vuoksi pyysin kuitenkin isäntää viemään koiraa käytävällä edestakaisin, ja parhaiten tyttö oman perheenjäsenen kanssa näytti kulkevan. Se oli oikeastaan sillä päätetty, varsinkin kun kehäsihteeri tuli oikein hakemaan meitä kehään josta oltiin jo näemmä hiukan myöhässä. Ei auttanut Matin muuta kuin tulla kiltisti perässä, ja noudattaa annettuja ohjeita.

Kirppu yllätti positiivisesti, herkkis-kilppu esiintyi kuin vanha tekijä, liikkui kauniisti ja oli kutakuinkin oma itsensä. Tuomarin viehätysvoima tosin koki pienen inflaation kun minäkin jo haistoin kauemmas voimakkaan käsidesin hajun, saatikka sitten Kirppu jonka suuhun tuomari tökkäsi kätensä. Kiippu osoitti äärimmäisen selvästi inhonsa hajua ja makua kohtaan, likka alkoi hieromaan naamaansa hallin lattiaan silmät vettä vuotaen ja hillittömästi pärskien. Muisti välillä vilkaista kauhistunutta tuomaria toisella silmällä jatkaen esitystään. Tuomaritädille tuli kiire saada käsiinsä joku muu haju, ja hän pyysikin saada kahvin kanssa varattua kanelipullaa palan. Siinä tuomari sitten hieroi käsiänsä kanelipullalla ja tarjosi pennulle korvauksena kärsimyksistä pullanpalan minkä Kirppu mielellään vastaan ottikin.

Kirppu sijoittui kymmenen pennun joukosta kolmanneksi, mikä ei ollut lainkaan hullumpaa. KP kotiin viemisinä. Karkki käteltiin pois neljän parhaan sakista, mutta siihenkin olen ihan tyytyväinen kun näki sen että likka kykenee palautumaankin vaikka kovasti pelottaisi.

Hissu esiintyi tänään hienosti, hiukan erilainen esiintyminen kuin edelliskertainen helikopteriesitys Laihialla. Käsiinkään ei sattunut oikeastaan yhtään. Kovasti kansoitetun valioluokan toinen, ja paras uros -kehän kolmas. Eipä voi olla kuin tyytyväinen sijoitukseen kovassa seurassa. Hyvä His!

Kotona hyvittelin tapahtunutta pihvien ja kanttarellikastikkeen merkeissä, ja kysyinkin varovasti olisiko se ihan mahdoton ajatus jos jatkossakin Matti voisi tarttua hihnaan kilpailuluokassa. (hyvä ruoka - parempi mieli) On se, kuului vastaus, mutta jatkoa seurasi hetken päästä: No tarvii sitä sitten katsoa vaikka näyttelykohtaisesti. Jibii!

Tarvii vaan olla nyt aika varovainen eikä pitää mitään itsestään selvyytenä, ettei mies ota itteensä ja kieltäydy kaikesta yhteistyöstä. Tämä on pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri askel Mustinkulmassa!